Nykyaikaisen sodankäynnin sumu

Irakin, Georgian ja Libyan sodat osoittivat, että sodankäynnin kuva on täysin muuttunut. Nykyisin ketterät, prikaatin pataljoonan kokoiset, eri puolustushaarojen yhteiset taktiset joukot operoivat vihollisen koko syvyydessä. Esimerkiksi irakilaisia oli 5-6 kertaa enemmän kuin amerikkalaisia, mutta heidät tuhottiin kolmessa viikossa.
Tärkeisiin kohteisiin vaikutetaan kaukaa ja ilman kontaktia viholliseen. Täsmäaseet iskeytyvät tarkasti maaleihinsa joko sähkömagneettisen säteilyn avulla tai ohjattuna. Oleellista on, että hyökkäävä osapuoli voi tällaisilla aseilla valtion rajoja ylittämättä tuhota kohteita missä ja miltä etäisyydeltä tahansa.
Sodan rajakin hämärtyy. Alueelliset taistelutoimet voivat alkaa hyvin äkkinäisesti. Epäsymmetrisessä sodankäynnissä heikompi käyttää eri keinoja kuin vastustaja ja välttää taistelua sen päävoimien kanssa. Esimerkiksi Venäjän miehittäessä Krimin, tunnuksettomat ”vihreät miehet” toimivat siten – laukaustakaan ampumatta.
Nykyisissä rintamattomissa kähinöissä aika käy kuitenkin yleensä puolustajan eduksi. Kenraali Colin Powellin oppi ”sotaretkeä ei pidä aloittaa, ellei tiedetä miten se saadaan päättymään” pätee yhä.
Jo Sunzi totesi, että kaikki sodankäynti perustuu harhautukseen. Esimerkiksi venäläisessä sotilassanastossa on käsite ”maskirovka”. Sodan kaikilla tasoilla siihen kuuluvat disinformaatio, propaganda, peittely, huijaus, imitointi ja psykologiset operaatiot, joilla luodaan itselle voimaetu ja vihollinen saatetaan sodankäynnin sumuun. Nykyään myös kybermaailmassa operoivia joukkoja käytetään lamauttamaan vihollisen johtamisjärjestelmiä sekä taloudellista potentiaalia.
Enää ei ole tarvetta eikä mahdollisuuksia massa-armeijoihin. Sotaväet ovat muuttumassa sopimusarmeijoiksi. Niissä enin joukko on ammattisotilaita, mutta osa reservistä palkataan sopimuksilla. Esimerkiksi Puolassa sopimussotilaat ovat päivisin taistelukoulutuksessa kuten duunarit ja illalla he voivat poistua sotilasalueelta.
Palkka-armeijoiden yleinen koko on vain 0,3 % väestöstä, mutta ne ovat kalliita ylläpitää. Esimerkiksi miehittämätön sotilaslennokki sitoo ainakin 30 osaajaa. Palkkajoukoista puuttuu myös yhteishenkeen, ryhmätoimintaan ja yhteiseloon perustuva kansan yhteishenki.
Vaikka eri armeijoiden trendiksi on tullut myös kyky suorittaa kauko-operaatioita erilaisin sotilaallisen kriisinhallinnan ja terrorismintorjunnan muodoin, on suvereenin valtion asevoimien tärkein tehtävä oman maan puolustaminen. Sitä ei vielä ole kuitenkaan koettu, että kukaan olisi kyennyt voittamaan luottamalla vain omiin voimavaroihinsa. Siksi liittoutuminen on nykyisin välttämätöntä,
Eri maissa ydinaseella on vain valtapoliittinen pidäke- ja pelotevaikutus. Sillä taataan myös pääsy neuvottelupöytiin. Ydinaseen käyttö on poliittisesti hankalaa. Uhkaillakin toki voi, mutta itsemurhaan johtavan ydinsodan aloittaminen ei ole yksinkertaista.
Sitä vastoin suurvalloissa kokeiltaneen jo ”hyväksyttävämpiä” ns. seitsemännen polven aseita, jotka perustuvat säde- ja aaltotekniikkaan, geeneihin sekä psykofysiikkaan. Avaruuden sekä informaatioteknologian sotilaallinen käyttö ovat todellisuutta ohjustorjunnassa sekä kohteiden maalintamisessa.
Ei ole poikkeuksellista, että valtiot antavat mahtipontisia ilmoituksia asevoimistaan. Puhemies Maokin opetti, että sotataito perustuu petokseen ja harhautukseen. Jos sodankäynnissä ei käytä epäsuoria toimia, ei voita.
Maailma on nykyisinkin pullollaan epätäydellistä informaatiota. Käskyt ja raportit muuttuvat ja poliittinen johto haparoi. 1800-luvun sotastrategi von Clausewitz kutsuisi sitä ”sodankäynnin sumuksi”.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s