Kuljettaa, kustantaa ja kannustaa

”Roudaan nyt lapsenlapsia koulusta ja harrastuksiin. Kun tulen kompuraksi, he lupaavat kuljettaa minua”, vakuutteli entinen kollegani. Tokkopa ”kauppa” toteutuu?

Isovanhemmat on lisääntyvä luonnonvara. He ovat yleensä hyväkuntoisia, kuluttavat ja matkustavat. Sijoittavat itseensä. Siksi jotkut nuoret soimaavat veteraanisukupolvea ahneeksi ja itsekkääksi.
Joillekin isovanhemmat ovat taloudellinen odotusarvo. Ei ole poikkeuksellista, että eläkkeenmaksupäivä on vilkas vierailupäivä mummolassa.

Vanhusten pitkän elämänsä aikana saavuttama kokemus jää usein hyödyntämättä. Sitä ei muka tarvita, kun nuoret oppivat kaiken netistä, kauppakeskuksista ja toisiltaan. Poikkeuksia on, kuten ”kouluvaarit”.

Ehyt isovanhempana olo on taidetta ja taiteilua. Hän ei paheksu tai ole tiukkapipoinen. Rakastaa ehdoitta. Lapselle riittää yksikin turvallinen rakastava aikuiskontakti. Hän, joka hyväksyy, tukee ja arvostaa.
Isovanhempien antaman apu vaikuttaa myös vanhempien intoon hankkia toinen tai kolmas lapsi.

Pääkaupungissa yli puolet lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella. Joskus isovanhemmat joutuvat ottamaan vanhempien roolin, kun nämä eivät siihen itse kykene tai heitä ei ole.
Kärsimme myös lastemme avioeroista ja tuskailemme: ”minäkö hänelle opetin tuollaisen tavan ratkaista ongelmansa?”
Kun ihmiset eivät enää keskity ja rauhoitu, niin ADHD:kin lisääntyy. On ongelmallista jos nuorista tulee itsenäisiä, mutta ei tottelevaisia. Mummola on usein se paikka, jossa saa olla omissa oloissaan, unohtaa kännykän ja vaikka lukea.

Todellinen elämä alkaa vasta mukavuusalueen ulkopuolella. On eri asia suojella lasta vaaroilta kuin sulkea hänet maailmasta. Mummon ei itse tarvitse mennä pyllymäkeen, eikä sovitella kaikkia fyysisiä tai tunne-elämän esteitä. Lapsi on kasvatettava itse käsittelemään ongelmiaan. Niistä selvitessään hän saa sekä elämyksiä että itseluottamusta.
Kenelläkään ei ole myöskään oikeutta elää lapsen kautta omaa elämäänsä. Jos lapsi on aikuisen ainoa päämäärä elämässä, kaikki kärsivät.

On vältettävä antamasta neuvoja lasten vanhemmille, vertailla, lihottaa herkuilla tai kilpailla suosiosta. ”Huolellinen määrä” on kohtuus. Rakkaus ei myöskään ole kauppaa.

Kenialaiset sanovat, että ”lapsen kasvatukseen osallistuu koko kylä”. Se on taitoa kasvattaa lapsista yhteiskuntaan joukkuepelaajia.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s