Laivakello ei ole koskaan väärässä.

Silloin kun miehet olivat rautaa ja laivat puuta, vain kippareilla oli oma taskunauris. Merenkulkuhyteissä oli navigointiin käytettävä kronometri. Yhteinen aika aluksilla ilmoitettiin lyömällä laivakellolla – ”lasit”.
Merenkulkuhytin- naviskan – ulkoseinällä kunnon aluksessa oli kookas joko messinkinen tai pronssinen kello. Sen syrjään oli kaiverrettu aluksen nimi ja vesillelaskuvuosi. Kellon kieleen oli punottu tai pleissattu tyylikäs jatke, jota heilauttamalla vain kellon samaan reunaan saatiin yli pauhaavan meren kuuluva ”binnng!” On merimiestaidollinen perinne, että joka aamu laivakello kiillotetaan.

Elämä laivalla on jaettu neljän tunnin mittaisiin jaksoihin eli vahteihin. Ne alkavat aamulla kello kahdeksan. Kulunut puoli tuntia ilmoitetaan yhdellä ja tunti kaksoislyönnillä. Esimerkiksi klo 1030, 1830, 0230 ”lasit” lyödään: kaksi kaksoislyöntiä ja yksi lyönti (bingbing, bingbing – bing). Vahdin päättyessä/alkaessa, kuten klo 0800 lyödään neljä kaksoislyöntiä. Vaikka väliä kello 1600–2000 nimitetään puolivahdeiksi, silti lasien lyönnit eivät muutu. Laivakello ei jätätä tai edistä. Se on aina oikeassa.
Aluksen henkilökunta oli jaettu joko neljään vahtiin tai puolikkaisiin. Ajossa kukin ryhmä hoiti vahtinsa ajan velvollisuuksiaan ruorissa, tähystäjänä, merenkulkuapulaisena, viestimiehenä jne. Vahdin aikana tehtäviä vaihdettiin keskenään tunnin välein. Se ilmoitettiin laivakellon kilahduksilla.

On perinne, että satamassa perälipun nostossa ja laskussa lyödään samalla myös lasit. Kun fregatti Matti Kurjella, kannet miehitettyinä ja kunniaa tehden, Potomac-joella sivuutimme Arlingtonin sotilashautausmaan, laivakelloa kilautettiin kerran puolen minuutin välein.
Merenkulkijan kuollessa on tapana ilmoittaa se kahdeksalla kaksoislyönnillä. Samoin toimitaan myös vuoden vaihtuessa.
Jos aluksella pidetään kutsut, on ”lasinlyönnit” tyylikäs tapa ilmoittaa pippaloiden kulusta. Laivanhylyn DNA on viimein tunnistettavissa laivakellosta.
Myös erilaisissa merellisissä tapahtumissa, joissa perinteet, osaaminen sekä juhlavuus kohtaavat antaa nostalginen laivakellon ääni raikkaan tuulahduksen.
Veneilijöiksi ei tulla vain tyynissä vesissä, joten – ” Friski myättult seileill ja lykympotkui ahterpeileill”

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s