”Varis nauraa, kun kaksi heinäsirkkaa tappelee”

Kuntavaalikentillä poliittisesti päälleni syljettiin. ”Persut ovat pettäneet meidät”, sättivät vähäosaiset. Kehnosti toimeen tulevia on pahiten kyykitetty. ”Mentiin herrojen kanssa marjaan. Hallituksessa tehdään niin oikeistolaista politiikkaa että hirvittää!”
Jytkyä äänestäneet siirtyivät poliittiseen katsomoon.

Vaaleissa tuli pahasti turpaan. Gallupien käyrät sojottavat alas. Linjan muutokselle on ajolähtö. Perussuomalaisten Lahden puoluekokous oli kuin ”Mainilan laukaukset”. Kepu ja Kokoomus saivat syyn aloittaa ”kybersota”. Sitä kiihdytti suurliikemies Alfred Kordelinin entisestä graniittihuvilastakin singahtaneet kommentit.
Vastustajien mielikuvamanööverien seurauksena siitä tuli paariapuolue.

Perussuomalaiset on palannut juurilleen. Se sai aatteellisesti terveellisen ja oikea-aikaisen herätyksen.
Jos puolue olisi yhä sparrannut Kepun ja Kokoomuksen syleilyssä, se olisi ensi eduskuntavaaleissa isketty kanveesiin. Yhä säilyvät aatteen palo ja oma identiteetti.
Nyt on henkisesti käynnissä Krimin valloituksen kaltainen kybersota trollauksineen ja dis-informaatioineen.
Deng Xiaopingin oppi: ”Tarkkaile viileästi, suhtaudu tyynesti, pidä asemasi, kätke kykysi ja odota hetkeäsi” on arvossaan. Huomion ja tunteiden taistelussa faktat ovat toisarvoisia.
Kyllä kansa tietää, ketä se uskoo! Polun risteyksessä järkevä valitsee uran, jota on vähemmän kuljettu.

Sotateoreetikko Suntsi on opettanut, että: ”Pane vastustaja liikkeelle ja säästä itse voimiasi.” Tässä hereille ravistelussa menestyy se, joka puolelle perussuomalaisten kenttäväki asettuu. Se kuka on uskottavampi ja linjakkaampi. Selkärangan suoruus ja aatteen palo ovat jälleen voimissaan.
Johtajan tulee edistää ryhmän etua sellaisena kuin sen jäsenet sen näkevät. Niin on miltä näyttää.

Ontuvaa on nojata joukossa, joka vaalikampanjassaan on vastustanut EU:n liittovaltiokehitystä ja vaatinut tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa, mutta äänestysten jälkeen kääntää nuttunsa. Demokratia toimii vain, jos poliittiset johtajat asettavat yhteisen hyvän henkilökohtaisen edun edelle.
Kansainvälisessä politiikassa on verisesti opittu, ettei ketään kannata nimitellä rikolliseksi, diktaattoriksi tai terroristiksi. Huomenna hän voi olla iso johtaja. Hänen kanssaan on mahduttava samaan neuvottelupöytään. Jos salista poistuu, on sinne vaikea palata.

Kähinässä ei ole voittajaa. Sen jälkeen on pää kylmänä pohdittava miten ehjänä palataan arkeen. Haavat, mustelmat sekä infra paranevat. Henkiset tappiot jättävät ikävän arven.
Silti: ”Ei piru ole niin musta kuin kerrotaan”

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s