Kokemuksen ahavoittamalla merikarhulla oli tapana tokaista maakravuille: ”Maapallosta on 2/3 vettä ja 1/3 maata ja sekin vain siksi, että laivat voivat kiinnittää.” Sen todistaa myös Lasse Mårtensonin säveltämä ja Juha ”Watt” Vainion sanoittama kappale.
Laivan elämä on verrattavissa ihmisen vaellukseen. Siinä on erotettavissa syntymä, kaste kummeineen, värikäs elämä ja lopuksi raadollinen kuolema. Laiva on kautta vuosisatojen syntynyt laivaisännän ja laivanrakentajan välisin sopimuksin kuten avioliitto.
Ensimmäinen juhlinnan aihe on kölipuun lasku, eräänlainen peruskiven muuraus. Nykyisin ehkä proosallisesti se on vain kölilohkon kappaleen tuominen alihankkijalta kokoonpanotelakan slipille. Moderni telakka on käytännössä rautakourien Legoland.
Kaste tapahtuu, kun alus juhlallisesti marssimusiikin soidessa liukuu veteen. Sitä ennen on jonkun isokenkäisen pienijalkainen vaimo, kummi, rikkonut shampanjapullon laivan keulaan ja lausahtanut:” Olkoon onni kanssasi.” Se on perua kreikkalaisilta. Heillä oli tapana voidella aluksen keula viinillä ja oliiviöljyllä antaakseen uhrin meren jumalille. Perärankaan ripustettiin tuolloin myös laakeriseppele, voiton ja pyhyyden symboli, kuten nykyisin tohtoripromootioissa.
Tapana on, että kastepullon kaula istutetaan tyylikkääseen vitriiniin messin seinälle. Sitä ja kastajan nimilaattaa voidaan pällistellä laivan eliniän – sekin noin ihmisen elinkaari.
Kieltolain aikana ei alkoholia haaskattu. Kastaminen tapahtui leikkaamalla sinivalkoinen nauha.
Tuskin 1600-luvulla tasa-arvovouhotus oli syynä aluksen sukupuolenmuutokseen, sillä nykyisin, nimestään huolimatta jämerinkin jäänsärkijä on sukupuoleltaan nainen – She. Miksi?
Kuka ties syynä on miesten äitisuhde?
Erään sovinisti merenkulkijan mukaan käytännön syytkin ovat ilmeiset:
-miehet hyörivät ahkerasti alusten kimpussa
– niitä korjaillaan ja maalataan tavan takaa
– laivan ylläpito maksaa enemmän kuin uskoisi
– ja vuosien mittaan ne käyvät vikuriksi hallita sekä omistajan vaihtuessa muuttavat nimeä.”
Laivoja täytyy noin 20 vuoden välein peruskorjata, kuten meitä maakrapujakin. Todellisia mummojakin on yhä vireänä. Pohjoismaiden vanhin yhä toiminnassa oleva alus lienee Aurajoessa ravintolalaivana sinnittelevä ”Majland”. Sen runko on 1800-luvulta!
Aluksen kunniakas tapa on upota, kuolla kuin ”saappaat jalassa”. Nykyisin käytöstä poistettava laiva riisutaan eli arvoesineet otetaan talteen ja se romutetaan.
Merivoimiemme maineikas koululaiva, fregatti Matti Kurki sulatettiin Mustion Åminneforsin rautakrematoriossa ja siitä tehtiin nauloja. Jäljelle ovat jääneet vain muistot sekä ajan kuluessa turpoavat merimiesjutut.
Sillä tottahan on, että: ”Rajua merimieselämää ei voi voittaa muu kuin vieläkin rajumpi merimieselämä!”
Mikael Miikkola
Turkulainen veteraanikomentajakapteeni
Mikael Miikkola 