Nöyryys on hienoin joukkuepelaajan ominaisuus työpaikoilla ja urheilussa

”Nöyryys ei olk koskaa liikaa, sano piika ko sonnil niias”, opettaa varsinais-suomalainen sananparsi. Nöyrä on johtajan suosituin adjektiivi itsestään. Sillä mm. poliitikko valintansa jälkeen osoittaa vaatimattomuuttaan.
Vaikeaahan se on, sillä käsite on liukas. Sen vastakohtia ovat ainakin: määräävä, vallanhimoinen, koppava ja ylimielinen.
Nöyrät johtajat palvelevat. Nöyryys muokkaa hyvästä johtajasta erinomaisen. Se on ominaisuus, jolla hän erottuu taviksista. Nöyrä myöntää virheensä. Hän ymmärtää, että johtajuus on oppimista myös alaisilta. Nelson Mandelassa oli nöyrän johtajan ominaisuudet.
Kelpo johtaja ei ole ylimielinen tai pollea kyvyistään. Presidentti Kekkonen totesi aikoinaan, että ”mahtailijat ovat aaseja” eli ylimielisiä ja tyhmiä. Heillä voi olla rohkeutta ja jääräpäisyyttä, mutta sosialinen hoknokka puuttuu. Kun ego ohjaa, silloin harkinta helposti pettää.

Sosiaalisesti älykäs ihminen tietää kuinka eri tilanteessa on käyttäydyttävä, mitä sanoa tai jättää sanomatta.
Tärkeintä on, miten toiseen suhtautuu. Jokaista on kohdeltava samoin. Asemaan katsomatta. On oltava halu ja kyky kokea toinen vertaisenaan. Asettua hänen asemaansa. Se on ihmisten välistä maalaisjärkeä. Nöyryyttä!
Työpaikoilla se vaatii hyvää arvostelukykyä ja vaistoa. Kykyä aistia miten työtoveri todennäköisesti reagoi eri tilanteisiin ja tapahtumiin – oivallusta, hoksnokkaa.

Kun rekrytoidaan huipputason joukkuepelaajia, niin nöryys on tärkeämpää kuin pätevyys ja tekniset taidot. Nöyryys on paljon sitä miltä se näyttää. Siitä puuttuu ylisuuri ego sekä huoli omasta asemasta.
Nöyrä osaa arvostaa toisten työpanosta ja välttellä parrasvaloja. Hän jakaa kiitosta, korostaa tiimiä. Nöyrälle menestys on kollektiivistä.
Se on hienoin ja välttämättömin joukkuepelaajan ominaisuus sekä työpaikoilla että urheilussa.

Työntekijä on ketjun tärkein lenkki. Siksi parhaat headhunterit jalkautuvat värväämmään yrityksen kulttuuriin sopivia työmuurahaisia. Ei haalita kuningattaria, prinssejä tai primadonnia vaan nöyriä, nälkäisiä ja älykkäitä. Se on sekoitus tarmoa, intohimoa ja henkilökohtaisesta vastuuta.
Todellinen joukkuepelaaja on kiinnostuneempi ympärillään olevista kuin itsestään.

Kun terve itseluottamus puuttuu, ollaan lipevän jalomielisä ja myönteisiä. Jotkut erehtyvät pitämään sitä nöyryytenä kun toinen ei osaa ymmärtää ja arvostaa omia lahjojaan tai työpanostaan. Se on nöyristelyä! Nöyryys ei ole sitä, että vähättelee itseään vaan ajattelee vähemmän itsestään.

Ihmiset ovat usein erilaisia kahden kesken ja porukassa. Monet lahjakkaat, hauskat ja ystävälliset eivät ole joukkuepelaajia, kun nälkä suuntautuu ulkopuoliseen. Yhteiset matkat ja pitkähköt vuorovaikutustilanteet ovat sosiaalisesti paljastavia.
Tehokas tapa on hakea työntekijöitä ystävien ja suosittelijoiden välityksellä. Kolme, neljä laatusanaa asianomaisesta riittää.
Suoritusnälkäinen ja epäitsekkäällä tavalla työpaikasta motivoitunut on onnistuneempi valinta kuin koreileva CV.

Työpaikalla, joukkueessa, tiimissä on oltava vahva oma kulttuuri. Suurin Hiawatha kulkee sen etunenässä. Hän luo kulttuurin – porukan hengen. Kuten kaupunginjohtaja, pormestari tai rehtori.
Kyse ei ole vain yhdestä intiaanipäälliköstä. Alijohtajat palkkaavat puolestaan muita intiaaneja samalla sapluunalla. Rekrytointi on firman tärkein menestystekijä.

Mikael Miikkola
turkulainen tapa- ja asiakaspalvelukouluttaja

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s