Frakki tai tumma puku

Hävettää saapua arvokkaaseen tilaisuuteen selkeästi alipukeutuneena. Olen sen kokenut.
Kutsukorttiin merkitty pukukoodi on isäntäväen palvelus ja samalla toivomus. Se helpottaa kanssakäymistä. Vaikka ajat muuttuvat ja tilaisuudet ovat eritasoisia, niin muodollinen pukeutuminen ei tule yllättäen. Kun sitä noudattaa, voi olla varma mikä perinteisesti passaa. Pukukoodin noudattaminen on myös yleissivistystä sekä kohteliaisuutta.
Daamin asu noudattaa kumppaninsa tasoa.

Ennenvanhaan miehillä oli vain yksi ”tumma puku” – musta pyhäpuku. Se puettiin mentäessä kirkkoon sekä suuriin juhliin vuoden- ja vuorokaudenajasta riippumatta. Puku oli joko yksi- tai kaksirivinen. Takana halkio tai ei. Musta liivi jämäköitti ilmiasua.
Tummaan pukuun kuului valkoinen paita, yksivärinen hillitty solmio tai solmuke sekä viivaksi taitettu valkoinen taskuliina. Jalkineet olivat sileät ja mustat. Nahkavyö ja sukat housujen sävyä.
Vain tuo tumma puku on yhä tasoltaan samanarvoinen kuin frakki tai smokki!

Nykyään käytetään myös ”alempaa” tummaa pukua. Se voi olla tummansininen, -harmaa tai musta. Aina yksivärinen. Kankaassa saattaa olla kudontakuvioita, mutta ei liituraitoja. Paidassa, solmiossa, solmukkeessa ja taskuliinassa on mahdollista käyttää värisävyjä. Jalkineissa, sukissa, vyössä sekä asusteissa saa olla hillittyä iloittelua sekä mielikuvitusta. Jokin myönteisesti huomiota herättävä pikku yksityiskohta on nykyisin ”schick”!
Muualla Euroopassa tuota tummaa pukua kutsutaan myös kavajiksi. Muut yhtenäiset puvut ovat ”arkipukuja”.
Yhdistelmäasut ovat nykykielellä eritasoisia ”-casualeja tai -formaleja”.

Puvun oikeat mitat sekä leikkaus ovat keskeistä. Se auttaa rentoutumaan, hymyilemään ja pitämään kasvon piirteet sileinä.
Takin lieve ulottuu ojennetun käden puristettuun kämmeneen. Hiha yltää ainakin ranneluuhun ja sen alta näkyy pari senttiä silitettyä valkoista paitaa. Housun lahje lepää koron yläreunan tasalla ja edessä veltosti jalkapöydällä. Paidan ylänapin ja ”aataminomenan” väliin mahtuu pullea etusormi.

Daamikin pukeutuu tilaisuuden ja kellonajan mukaan. ”Tumman puvun” pitää olla niin pitkä, että ainoastaan kengän kärjet näkyvät. Alempitasoinenkin tumma mahdollistaa pidemmän iltapuvun, pikkumustan tai jopa housupuvun. Tasoa on helpompi keventää kuin nostaa.
Päivällä tyylikäs asu on juhlava jakkupuku, hienostunut leninki tai housuasu, mutta ei pitkä puku. Materiaali ja leikkaus ovat huomioarvon avaintekijöitä. Daamilla on mahdollisuus koruilla, laukulla, huivilla sekä muilla asusteilla korostaa viehätystään.
Pukeutumisessa voimakkaat symbolit ja paljastavuus eivät istu edukseen.

Jokainen haluaa tuntea olevansa arvostettu. Naista arvioidaan ulkonäön perusteella enemmän kuin miestä. Hyvin hoidettu ja edustava korostuvat. Hiukset, silmät, hymy ja jalkineet ovat tehokkaita vieheitä.
Jos ihminen ei ole pukeutunut hyvin, hänen asunsa huomataan. Kun hän on moitteettomasti sonnustautunut, hän itse tulee huomatuksi. Jos vartalo ei ole moitteeton, niin korosta myönteistä ja peitä loput. Laatu on enemmän kuin määrä vaatteidenkin kohdalla.

Tyyli on kokonaisuus. Vaatteet ovat kuin taulun kehys. Kokonaisuus syntyy siitä miten pukeutuu, puhuu, liikkuu ja käyttäytyy. Se on myös tärkeä osa ensivaikutelmaa.
Kaikkea ei tarvitse näyttää. Arvostelijalle pitää antaa mahdollisuus käyttää mielikuvitustaan. Vaatteet ovat suurlähettiläitäsi. On helppo joustaa – kun tietää mistä joustaa.