Miksi EU oireilee?

Sota on parasta silloin, kun se on ohi. Joulun alla 1989 ”kylmän sodan” symboli Berliinin muuri murtui. Toivoimme, mutta emme uskoneet, että Neuvostoliitto romahtaisi.

Kun siinä sitten niin kävi, se oli vuosisadan suurin geopoliittinen katastorofi. Se oli myös sosiaalinen tsunami. Perinteiset valtion turvaverkot ja arvot romahtivat. Sosiaaliturva katosi itäblokista.

Aluksi oltiin odottavan iloisia Venäjän demokratisoinnista. Mutta eihän siitä mitään tullut. Kokeilu ajoi karille. Gorbatsov ei ollut mikään laivankääntäjä. Nyt demokratia on siellä ”smuta”, sekasorto.. Demokratian vastakohta on korruptio.

Kun DDR:n 17 miljoonaa ihmistä vaihtoi kevytmetallimarkkansa nikkelisiin ja muuttui hetkessä eu-kansalaisiksi, niin Kölnin entinen pormestari totesi, että ”kalliiksi tuli, muuta kannatti”.

Vuosina 2004-2007 Euroopan Unioniin liittyi 9 valtiota, joista 3 oli vv 1945-1991 ollut neuvostovaltoja ja 6 kansantasavaltoja, erilaisia sosialistisia diktatuureja.

Tuolloin runsas 90 miljoonaa ihmistä siirtyi Moskovan vaikutuspiiristä EU:n muonavahvuuteen. Mutta sosialismin kulttuuri ja perusköyhyys muhivat yhä itäisessä Euroopassa.

Länsimaalaiset ovat vuosikymmeniä kuvitelleet, että mammonalla, käännytystyöllä ja suostuttelulla saadaan jälkijättöiset kulttuurit ”hokkus pokkus” vastaanottamaan länsimaisen demokratian autuus, liberalismin ihanuus sekä vapaa markkinatalous.

Mutta millä oikeudella yritämme tuputtaa omia arvojamme vieraisiin kulttuureihin?

Venäjällä vain vahva johtaja on tuonut vakautta ja ennustettavuutta. Arabimaita on kautta historian hallittu itsevaltaisesti. Demokratia ei kerta kaikkiaan istu niiden kulttuuriin!

Maailmassa on kolme kertaa enemmän muita kuin meitä tasa-arvoon ja hyvinvointiyhteistkuntaan kumartavia. Tiedetään, että usko karismaattisen johtajan maagisiin voimiin juurtuu kriiseissä. Ja niitähän piisaa.

EU:n migreeni on nyt oikeusvaltion periaatteiden ravistelu. Kun EU on haluton ja kyvytön tekemään mitään taloudellisen ja sosiaalisen turvallisuuden parantamiseksi, ovat useat kansallismieliset tahot plagioimassa Putinin ”suvereeni demokratia” ideologiaa.

Se tarkoittaa riippumattomuutta kansainvälisestä järjestelmästä ja taloudesta. Eivätkä muut saa puuttua sen asioihin tai arvostella sitä.

Tuossa kamppailussa on kyse sosialismin kriisistä. Kansa vastaan eliitti. Kuin vennamolainen ”nohdetun kansan protesti” valtaapitäville.

Sitä tohtii ylimielisesti nimitellä populismismiksi tai kansallismielisyydeksi, mutta ihmisillä on hätä. He ovat tosissaan.

EU:ssa kansantuotteen keskiarvo per kansalainen on 20 000 € /v. Venäjällä alle 9000.€.

Runsas 180 miljoonaa elää köyhyysrajan alapuolella. Heistä enin osa Euroopan itäisellä ja eteläisellä valkosipulivyöhykkeellä. Suomessakin köyhiä on yli 100 000. Nyt ei tarvita eu-moraalia vaan vallanpidon tekniikkaa. Ei ole ihme, että päät kääntyvät vahvoihin johtajiin.

Tuloerojen kasvaessa suhteellinen köyhyys lisääntyy rajusti vauraissa maissa. Jos elistinen asenne simuloiutuu valtiotasolle ja eliittijohtajat ylimielisesti kokevat, että vähäpätöiset eivät noudata heidän viisaita ohjeitaan, eivätkä usko pomottelua, siitä seuraa jo koettuja vastareaktioita.

Kansat tietävät mikä niille itselleen on parasta. Mielestäni se on demokratian väkevin määritelmä. Poliitikot saattavat tehdä pöljiäkin päätöksiä sen vuoksi, että saavat hyöriä isojen poikien kanssa Brysselin sekä Strasbourgin pöydissä.

Politiikassakaan ei kaikki säteile ylhäältä alaspäin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s