Puusta laivat, miehet rautaa

                                                             
                  Alkujaan laivalla oli kahdenlaista miehistöä. Merimiehet hoitivat laivan sekä sotilaat, joita vastaa nykyinen merijalkaväki. 
Miehistön lisäksi aluksella oli monenkirjavaa ammattiporukkaa: seilimaakareita, timpureita ja tynnyrin tekijöitä, kyyppareita, sairaiden luona kävijöitä, lohduttajia. Pappejakin. Haavuri hoiti sairaat ja toimi samalla parturina. 
Ahtaus oli tolkutonta ja palvelu raskasta. Periaatteessa ajettiin neljä neljä(tuntia) vahtia, jolloin puolet miehistöstä oli tehtävissä Suomen Joutsenella huonolla ilmalla vahdin neljännes oli tehtävissä ja toinen neljännes oli komennettu kannelle lepäämään oman köysistönsä läheisyyteen. 
Sota-aluksille miehistö värvättiin houkutuksiin tai pakko-otoin – sanghaijaamalla. Miehistön palkka pidätettiin sodan aikana karkaamisen estämiseksi.
Laivaväki nukkui kansilaudoilla, kunnes 1 670- luvulla keksittiin purjekankainen riippumatto. Sitä käytettiin taisteluissa aluksen tilkitsemiseen. 
Asuinolot ovat aluksilla aina olleet lievästi ilmaistuna vaatimattomat. Miehistö asui keulapakan alla tai etumaaston edessä ahtaassa ja ummehtunessa skanssissa. Päällystön kajuutta oli peräkorokkeen alla, missä hiivareilla keinunta oli pienempi. 
Puhtaudesta ei ollut tietoa. Makeaa vettä ei riittänyt peseytymiseen, joten sadevesi kerättiin tarkasti talteen. Miehistö peseytyi soikoissa kannella. Toilettien puuttuessa asiat hoidettiin laidan yli keulasta erkanevat klyyvaripuomin kettingillä seisten.
Huonosta hygieniasta ja yksipuolisesta, usein riittämättömästä ja pilaantuneesta ruuasta seurasi vatsa- ja suolistotauteja, keripukkia, beri-beri tautia sekä kuumeisiin altistumista . Paiseet ja äkämät olivat arkea. Tautivalikoimaa rikastuttivat sataman tarjoamien ilojen ikävänpuoleiset seuraamukset ja humalapäissä hankitut kolhut. 
Laivan välskärin toimenpiteet sisälsivät hoitovirheitäq: suoneniskut, ulostavat lääkkeet, kulkueet ja taikuus.Amputaatio oli yleinen toimenpide: potilas juotettiin tajuttomaksi ja operaatio käyntiin. Suoraviivaista oli kuolinsyyn määrittelykin. Jos  kipu oli kaulan ja polven välillä oli välskäri diagnoosi: vatsanväänteitä.
Tautien lisäksi tapaturmat vaanivat. Kannen yli lyövät aallot saattoivat viedä miehen mennessään. Myrskyssä purjeiden kokoaminen oli hengenvaarallista. Mastosta kannelle putoaminen kohtalokasta. Merimiehen tulikin hengissä pysyäkseen ”varata toinen käsi itselle toinen alukselle.”
Kun miehistö harvoin pääsi maihin, kaupustelijat tulivat alukselle. Käsityöläiset myivät tavaroitaan. Ilotytöt palveluitaan. Suomalaisilla aluksilla naisten pääsy laivoille on aina periaatteessa ollut kiellettyä, mutta udellessani vanhalta sköneltä, aiheesta merimies ja nainen hän vastasi salaperäisesti: ”hyvällä syyllä voidaan todeta että merenkulku on maailman toiseksi vanhin ammatti.”


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s